Rean vilkkaus ja Vilnan leikkaus

Lyhyesti tässä nyt vain, Vilna on eilen leikattu Oulun Animagissa Mikkolan Annan toimesta.
Kahdeksaksi vietiin leikattavaksi, ja voi sitä nokka-eläimen ilmettä, kun lähdettiin tutkimushuoneesta eriteille.  Reilu 4 tuntia pyörittiin ympäri Oulua siskon kanssa edestakaisin, yrittäen kuluttaa aikaa.

Kl. 12 jälkeen palattiin Animagiin, ja lähemmäs yhtä saatiin mennä hakemaan Vilnaa heräämöstä.
Kotona meni loppupäivä nukkuessa, ja käytiin hieman hitaalla. Poikkeuksena, kun kuuli että jääkaappi aukeaa, niin johan sitä oltiin tiitteränä.
Ruoka maistuu, kusee ja paskoo aivan loistavasti! (Erittäin tärkeä tieto :D)

Kävelee omatoimisesti rauhallisesti, eikä kovin kyllä ole jalkapaketistaan moksiskaan. Viettää aikaa omassa siirrettävässä yksiössään. Päivällä ollaan olkkarissa ja yöllä sängyn vieressä.
Kyllä sitä on tovin itsekin pötkötelty tuolla, otettiin tänään yhdessä päikkärit tuolla lattialla.
Kirjottelen tiiviimmin Vilnan toipumisista tuonne kinnerpäiväkirjaan, joka löytyy tuosta valikosta. Tänne blogin puolelle harvemmin asiasta päivittelen. Mutta toivotaan että toipuminen ja kuntoutuminen sujuu hyvin!

Reasta sen verran, se on eka kertaa hoidossa äitini luona, tai ylipäätänsä kenenkään luona. Alkaa olemaan jo ikävä sen touhuja. No, Realla menee vissin ihan hyvin. Toteuttaa itseään siellä minkä kerkeää.
Äiti lähetteli alkuviikosta kuulumisia;

"Rea on aivan höppänä.
Mulla on kyljessä reikä, eikä Amanda ala sen kanssa milleen. Käytiin lenkillä mutta virtaa riittääMitä pitäis tehdä"
"Nyt on yö takana, koko yön on Rea touhunnu ja häiriköinyt. Nyt söivät ja kohta lenkille vaikka Rea tekee meillä tarpeensa sisälle, mitähän Realle pitäs tehdä😎
On ne niin erilaisia Vilnan kanssa."
Että näin hienosti se Rea osaa käyttäytyä. :D..

Diagnoosi

Tänään soitettiin Vilnalle ell. aika, ja saatiinkin tälle päivälle.
Diagnoosi: akillesjänteen luksaatio. No eipähän tullut yllätyksenä.
Rimpauttelin tänään Oulun animagiin, vielä ei enempää tietoa tulevasta. Pyydettiin huomenna soittamaan uudemman kerran, kun ortopedi on paikanpäällä.


Rea täyttää tänään 1 v!
Eilen käytiin neidin kanssa pitämässä synttäri paardit hiekkamontulla. Vilna riepu ei päässyt mukaan.

Sairas koira

Vilnan treenikuulumiset, ensimmäinen kisa postaus, vaihtuukin nyt yllättäen sairaus postaukseksi.

Eilen aamulla, Vilna sohvalle ja kuuluu hirveä naksahdus. Koira kolmijalkainen hetken aikaa. Tietty heti tarkastin jalan, ei löytynyt mitään kipukohtaa eikä ravissa mitään moitittavaa. Paitsi ei mielellään laukkaa.
Tämä naksahdus kuului vielä aamunaikana kaksi kertaa lisää, jonka jälkeen liikkui muutaman askeleen verran kolmella jalalla. Jalat paineltu läpi, ei reagoi mihinkään.

Heti kolahti päähän patellaluksaatio ja pahuksen kinnervika. Törmännyt viime aikoina kirjoituksiin, missä saman tyyppiset oireet koirilla. Ja lopulta on diagnosoitu akillesjänteen luksaatio..

Päivän aikana Vilna ei hyppinyt sohville laisinkaan kylässä, eikä tervehtinyt normaaliin hyppy-pomppu-koikka-loikka tapaansa.
Lauantai iltana, toinen kinner tuntui aavistuksen turvonneelta..
Siitäpä se ilo sitten totaalisesti repesi..  Suututtaa, surututtaa, ärsyttää..

Tänä aamuna Rea yritti alkaa kisuamaan Vilnan kanssa, joka otti nopeat hatkat. Jalka naksahti ja nosti taas toisen takajalan ylös. Sitten se vältteli Reaa hetken. Kintereessä edelleen pientä turvotusta. Venytteli itsensä normaaliin tapaan. Illalla kirputteli kintereet.
Huomenna pääsee vihdoin soittamaan ell, mutta pirut kinnerviasta on ehditty jo maalata seinille!

Vaarallisia ongelmia

Päätä on hakattu moneen otteeseen seinään. Rea alkoi noin 4-5 kk ikäisenä jahtaamaan/vaanimaan takaa tulevia autoja. Siihen ei saanu mitään kontaktia, murinalla vaan yritti lähteä perään.
Eikä se myöskään kestäny nopeasti ohi vilahtavia koiria. Pentukurssilla se flippasi täysin, kun muut koirakot suorittivat luoksetuloja. Lasittunut katse koiriin, eikä minkäänlaista kontaktia...
Kerran katkaissut oman nahka hihnan, lähtiessään yhden agilitaavan wipukan perään..
Eli, Realle ei enään ikinä lukon ja käsisilmukan kohdalla letitettyä nahkahihnaa! :D
Kaiken kukkuraksi Rean uhma, murkku-ikä ja varsinki juoksut sekotti sen pään aivan totaalisesti!




Rean tilanne jahtaamisen suhteen tänäpäivänä:
Lopettanut autojen vaanimisen. Täällä koto Torniossa on 2 tien pätkää, missä tekisi mieli jahdata autoja, mutta jättää silti jahtaamatta.
Kun kuulee takaapäin tulevan auton, näillä kahdella pätkällä, tulee hakemaan kontaktia. Auton ollessa kohdalla, saattaa muutama askeleen verran kiidyttää, hihna ei kuitenkaan kiristy. Jonka jälkeen palaa ottamaan kontaktia.
Se on niin pienessä ajassa kehittynyt aivan hurjasti, ei ole enään korvaton. Tavoitteena vielä on, että se ei näilläkään pätkillä enään välittäisi ollenkaan autoista.

Rea katselemassa agi-kisoja.

Sitten nämä toiset koirat. Paljon on treeniä takana, ja nyt viikonloppuna suunnattiin Rean kanssa katsomaan Torkk:in agility kisoja, ja samalla pietin Realle pienen pisto kokeen. 

Se tarjosi perusasentoa, ihan huikeaa seuraamista, ja yritti se kovasti miellyttää mua nopeilla maahanmenoillaankin.
Se istui nätisti kentänlaidalla, ja aina koiran vilahtaessa ohi, se otti kontaktin ihan itse.
Paitsi kerran... Rea bongasi yhden chihun joka leikki omistajansa kanssa meidän vieressä... Sekin tilanne loppui nopeaan, Rea jätti ihanan chihun rauhaan ja tulikin minun kanssani leikkimään.

Vilnan keinu on talven aikana treenattu kuntoon, ei enään himmailua, epäröintiä, kieltoja, Nyt sillä on keinu imu!

Rea on pari kertaa käynyt paukuttelemassa keinua. Yrittää aina etutassuilla saada sen sieltä korkealta alas, sen mielestä se on ihan superhauskaa paukutella!

Rea 11kk

Huono koiranomistaja(ko)

Se vuoden mittainen hehkutus, että en ikinä ole kipeä, on nyt tullut päätökseen.

Päätin tulla kipeäksi, ja koirien kannaltahan se on  ikävempi juttu. (Riippuu nyt, kauanko meinaa sairastaa.)

Jännitin, varsinkin Rean puolesta, että mitenhän tämä touhunhenki nyt jaksaa vain olla sen aikaa, että tervehtyisin. Minähän en kuumeessa jaksa tehdä mitään!

Tietty pakolliset ulkoilutukset hoidettu ja ruokaa saaneet, siihenpä näiden touhu onkin nyt 3 päivän ajan rajoittuneet.

Eilen illalla iski aivan hirveän huono omatunto siitä, että en ole pystynyt käyttämään noita paria korttelia pitemmällä lenkillä. Siitä, että en ole pystynyt tarjoamaan niille muutakaan aktiviteettiä sen sijaan. Mitä nyt kongeja ja luita jyrsinyt.

Mietin, että onkohan ne nyt aivan onnettomia, tylsistyneitä, masentuneita, ja että kyllähän niiden pitäisi edes päästä kunnolla ulkoilemaan!

Olenko nyt aivan surkea koiranomistaja..

Päätin sitten huonokuntoisena lähteä vaeltelemaan tuonne syrjäiselle aukioille, että pääsisivät vähän irrottelemaan. Tämän reissun jälkeen ei ollut mitenkään voittajafiilis näin fyysisesti, tukko nokka, väsynyt pumppu ja huono olo. 

Mutta sainpahan lievitettyä huonoa omatuntoa, ja oli koiratkin tyytyväisen oloisia.

Jokainen vuorotellen sairastanu tukena, ja hyvin kesti Reaki tämän jakson. 

Tänään päästiin käymään hiukka pitempi lenkki, ja kisuamaan koirapuistoon keskenään. Illasta oli jo tarpeeksi hyvä olo, mennä ottamaan parkkipaikalle pienet tokot! Jee!

Rea ei oo ikinä tehnyt mitään varsinaista oikeaa seuruu pätkää, muutaman askeleen suoria, missä ollaan treenattu jääviä. 

Omaan silmään Rean seuruu on ihan nättiä, välillä se kyllä on ihan kuutamolla ja sitten se yhtäkkiä havahtuu että: hei kato joo, jokos sie oot siellä menossa! 

Videolta huomasin myös, että aina liikkeen pystähtyessä perusasentoon, sillä tippuu kontakti jossain vaiheessa. Joten nyt taidetaan unohtaa seuruu treenit hetkeksi ja treenataan kestävyyttä sivulla olon kontaktiin. 

Liikkeestä jäävät:

Maahanmeno, huippu! 

Liikkeestä seisominen:

Ekalla yritti ennakoida maahan menoa, päätti sitten kuitenki jäädä keikistelemään neljällä jalalla. Äkkiä vapautus, ennenkuin läsähtää maahan! 

Toinen yritys oli treenien lopettamisen arvoinen.

Loppuun oli vajaa minuutin mittainen paikka istuminen Vilnan kanssa.

Blogitaukoa..

Täällä taas! Tavoistani poiketen, nyt aion pitää kirjoitus intoni tallessa. Viimeksi kirjottanut kun Rea saapui, ja nyt se penska on jo 11 kk!

Eli kaikki ihanat pentumuistot eivät ole tänne kirjoitettuna ylös. Joten tän blogin voisi taas startata käyntiin sillä, että tiivistetään tän "uuden" tulokkaan ihana pentu aika nyt tähän, videoin ja muutamin sanoin, pennusta tähän päivään.

Rea, ja sen iänkaikkinen sukka fetissi, nukkuki sukat naamalla. 

Ihana pikkupentu aika, kusta paskaa, pureskeltuja laturinjohtoja, listoja, reikä betoniseinässä, tuhottu kenkä, naskali hampaiden jälkiä nilkoissa. Voiko pennulta enempää toivoa <3





Vaikka pennut onki aivan super ällö ihania, on se ihan mukava että neki joskus kasvaa aikuseksi. Me ei alku aikoina oltu ihan samoilla aaltopituuksilla Rean kanssa. Lie uhma, murkkuikä ja juoksut hiillostanut meidän välejä. Rea halusi tehdä vaan omia juttuja, ja oli hiukka vaikea motivoida. Se oli myös niiiiiin erinlainen Vilnaan verrattuna.






Pellossa pentunäyttelyssä oli VSP, ja nyt huhtikuussa käytiin vaasassa junnuissa ERI, JUK4.
Toko juttuja touhuttu enemmän ja vähempi, kehitetään syviälihaksia, tasapainoillaan,  treenataan ihan perus arkikäyttäytymistä, agilityä, temppuja (aikamoinen pärisijä tulossa), leikkiä, paljon leikkiä!





Nykyään Rea onkin aivan mamman tyttö, vaikkei se sitä kehtaa myöntää, tykkää touhuta, helppo motivoida, leluja tapporavistaa murinan kanssa, rakastaa juosta täysiä, osaa ottaa todella RELAX täydessä hälinässä!
Sen kanssa on aivan huippua touhuta, kun on niin erinlainen, entä Vilna. Se on meidän porukan järkevin tyyppi, Ehkä en allekirjoitakkaan tuota viimeistä lausetta. Ha-ha.

Rean kans tullaan kierteleen jonkin verran näyttelyitä. Luustokuvien jälkeen nähdään, näyttävätkö ne vihreää valoa agilitylle.
Tokoa/Rallya reenaillaan mutta, aika näyttää, että mennäänkö ihan kokeisiin saakka.
Kaikinpuolin ihana harrastuskaveri kasvanu tästä, jolla on niin persoonallinen luonne. Osaa naurattaa kotiväkeä tempauksillaan.

Mailman paras Rea <3

Hellettä taas pukataan. Aamusta iltaan paahtavan kuumaa, itsellä ei tee mieli olla ulkona. Koiratkin nukkuvat paljon näissä helteissä. Vilnan kanssa parin viikon sisällä käyty vain ohjatuissa agi-treeneissä, sekä treenattu malttia ja rauhassa olemista jos touhuan pennun kanssa.
Leikitty ja uitu..
Neidillä alkoi myös juoksut joten kyläily reissutkin jäävät sen osalta välistä missä uroskoiria löytyy.
Rea taas treenaa ihan arkisia asioita. Kynsienleikkuuta, harjausta, tassukarvojen leikkaamista ja muita toimenpiteitä.
Pöydällä seisomista, kontaktia, luoksetuloa, ja yksinolemista.
Yritän mahdollisimman paljon Vilnaa ottaa mukaan, jotta osaisi olla ilman Vilnaakin.
Kaupungilla käydään hälinässä pyörimässä, tervehditään Rean mielestä niin ihania ohikulkijoita.
Kyläilty ja saatu uusi koirakaveri.

Syksyä ja ruskaa, ilmojen viilenemistä ja sääskien poismenoa odotellessa.



Vuoden lopussa meidän seuraan on tulossa Vappu Alatalon hyppytekniikka koulutus. Sinne mennään ellei mutkia tule matkaan. Jos joku tätä lukevalla sattuu olemaan kokemuksia Vapun koulutuksesta, niin saa kertoa :)
Tätä odotetaan innolla!

 

Tässä on Rea, Pikikuonon Hot Pätkis.

Viikko sitten käytiin Sarilta hakemassa tämä neiti kotiin. Tää neiti on ollut alusta saakka minun lemppari, mutta tehtiin sitten lopullinen päätös paikanpäällä. Puoltoista tuntia pentujen pallottelua takana ja tämä tyttö pysyi minun suosiossa.
Vilnahan oli meillä mukana reissussa, sama kasvattaja hälläkin. Rea jolkutteli koira laumassa Vilnan perässä, joten kai sekin oli valinnut Vilnan kaverikseen ;)

Luonne on aivan täysi 10!
Taistelutahtoinen, repii, riuhtoo leluja. Puruote on erinomainen! (Ainakin nilkkoihin iskiessään).
Rohkea, menee itsenäisesti tutkimaan uusia asioita. Kontaktihaluinen ja sopivasti ahne.
Sain sitä mitä halusin.

Vilna oli 2 päivää kuin myrsynmerkki pennulle. Jatkuvasti hampaat irvessä, muristen ja yritti nappailla pentua. Ruoka aika oli pahinta, ja ei hyväksynyt pentua yhtään lähelleen.
Yks aamu sitä tuli herättyä Vilnan "leikkimis-murinaan". Painivat pennun kanssa ja saivat hepuli juoksuja ympäri asuntoa.
Vilnankin sydän suli Realle viimein <3

 

 

Mökkeilyä, kuumaa ilmaa ja mm-joukkuekarsinnat



Vilna mökillä

Käytiin 2 viikkoa takaperin seuraamassa Rovaniemellä agilityn maajoukkuekarsintoja. Siellä oli aivan upeita koirakoita ja oli aivan loistava meininki.
Pakko kyllä sanoa että maksien suoritukset on jotakin niin jännää katseltavaa! Varsinkin nämä superbortsut, kyllä siinä hakkasi aina sydän, kun tuli läheltä piti tilanteita.
Mutta oli siellä aivan hulvattoman taitavia ohjaajia! Siellä tuli nähtyä muutama maksikoiran aivan häkellyttävä suoritus. Se ohjaus sujui kun tanssi ja oli hiiren hiljaista. Ainut mitä kuuli hänen sanovan oli putki-jarrussa koiran nimen. Ja nollia ropisi.. Ja myös irtosi heille paikka Suomen maajoukkueeseen!
Treeni into kasvoit maksimiin, ja jos joskus minustakin tulisi yhtä taitava! (heh-heh. :D)

Mitäpä muuta, hellettä piisaa.. Joka viikonloppu ollaan oltu milloin missäkin. Mökillä vietettiin viimeksi ja siellähän sai koirat taas temmeltää toistensa kanssa koko viikonlopun. Mutta sekin temmeltäminen loppui siihen, kun pieni kyynpoikanen löydettiin pihalta. HYI!
Ilman tarkan tarkkaa valvontaa ei koirat pihalla saaneet enää olla, ja pysyttiin vain leikatulla nurmikolla.

Tulevana viikonloppuna me suuntaamme kohti Jyväskylää. Rhea tytön on aika kotiutua!



Pentu-uutisia ja treeniä.

Torstain treeneissä oli luvassa 2 luokan rata-treeniä. Oli kiva menevä rata missä oli omat pikku jujunsa. Me tehtiin Vilnan kanssa puoli rataa ja palkkaus sitten loppu rata. Keinu oli puolessa välissä rataa, joka me jätettiin radalta ihan suosiolla pois. Sitä pitää treenata vielä yksittäisenä esteenä. Olisi muuten ollut lento-keinujen paikka.
Kepit oli myös ekaa kertaa meillä radalla ja ai että.. Se on kehittynyt aivan valtavasti!
Sillä alkaa jo olemaan radanluku taitoa, se irtoaa tosi hyvin ja myös lähtee eteen tosi hyvin.
Putki/puomi ja putki/A erotteluita täytyy treenata, sillä tahtoo nuo kontaktit kovasti vetää neidin puoleen.
Itsekkin pystyy pikkuhiljaa keskittymään ohjaamiseen, ollut hirveän epävarma ja kyttään liikaa koiraa, että tuleeko se sieltä, vai lähteekö se vetelemään omiaan. Jolloinkaan myös minun ohjaukset menee ihan metsikköön. Siitäkös se koira vasta sekaisin menee..

Pennutkin ovat jo paria päivää vaille 6 viikkoisia. Tässä alkaa jo pikku hiljaa paniikki iskemään. Vieläkään en tajua, että tänne on todellakin pentu tulossa taloon.
Kävivät tänään pentu tarkissa ja tytöt olivat ok! Vielä olisi silmäpeilaus edessä, jolloin tulee se todellinen varmuus pennusta.
Mitään sen kummempia tavaroita ei ole tarvinnut hankkia. Muuta kuin hihna ja kaulapanta. Ja tietty pennun ruoat, mutta sen nyt kerkeää.

Kuitenkin täältä kämpästä on mystisesti kadonnut jo kaikki matot lattialta, ja alettu tekemään "pentu-ystävällistä" kotia. Että kyllä se siellä jossakin ali-tajunnassa tämä uusi tulokas siltikin on ;).

Vieläkin aijon pysyä salamyhkäisenä, mutta voin sentään paljastaa miettimiäni nimivaihtoehtoja tytölle; Rhea, Faina, Nox, Leia, Zona, Riika, Noia..
Ken vielä tietää, mikä hänen nimeksi päätyykään.

Vilna 2 vuotta!

Vilna the juhannus lapsi täytti viikonloppuna 2 v.
Sen kunniaksi käytiin simossa ollessamme yhdessä paikallisessa lampolassa katselemassa lampaita. Tilalla oli huikeat 14 tuhatta lammasta! Tilalla oli myös 5 bortsua pitämässä lampaille jöötä. Nuoret työkoiran alut joutuivat häkkiin meidän vierailun ajaksi, ja Vilna sai mennä 14 vuotiaan bortsu mummon kanssa pällistelemään lampaita.
Pari karitsaa oli lampolan käytävällä irti. Vanhus pietti karitsat meidän lähellämme käskystä. Oli kyllä niin mahtavan näköistä, kuinka se teki omistajansa kanssa töitä.
Vilnaa kovasti lampaat kiinnosti, mutta alkohan se pelottamaan, kun yksi karitsoista päätti lähteä juoksemaan Vilnan perään. Sitten juostiin lampolasta ulos ja murisemaan lehmille.


Pentu-rintamalle kuuluu hyvää.. Pennut ovat päässeet jo 5 viikon ikään ja kohta se varsinainen jännitys näytelmä vasta alkaakin. Vieläkään en ole osannut sisäistää sitä, että muutaman viikon päästä täällä ehkä vilisee pienen pieni pentu. Ehkä minä pian jo saan esitellä meidän uuden asukkaan :)

Jotta meidän harrastukset olisi pelkkää agilityä, käytiin eilen tekemässä pieni rally rata. Ihan lyhkäinen vain. Otettiin siihen pari meille vaikeaa kylttiä:
Eteen tulo, josta lähtee peruutukset ja kyltti, missä otetaan yksi askel oikealle.
Loput oli suurimmaksi osaksi käännös kylttejä.
Suurin tavoite tässä oli saada pysymään hyvä vire päällä, siksi tekasin lyhyen radan, missä pari "ongelma" kylttiä.
Hienosti se viuhko menemään, vaikka kierrokset olikin taas tapissa..

Meidän kake remontti on hyvin mennyt. Taka-jalat pysyy hienosti paikoillaan siirtymisissä. Ennen se taputteli vähintäänkin toista takasta, ja pikkuhiljaa hivutti itseänsä lähemmäksi. Nyt se vaihtaa asentoa törkeen makiasti, vaikka itse sanonkin! (ainakin silloin, kun  ne jalat pysyy paikoillaan. )

Pitäisi tehdä kunnon treeni suunnitelmat tokon osalta. Mitä treenataan ja minkälaisissa osissa. Sitä tulee vain otettua milloin mitäkin sen kummempia miettimättä..

Tässä meidän rally rata ja kaukot ja hyppy-nouto vieraalla kapulalla.

Treenien jälkeen käytiin sitten nauttimassa kesän ensimmäinen pehmis tornion joen rannalla. Vilna sai tietty nuolla lopuksi kipon, mutta rankkaa oli odottaminen, kun emännän piti tietty tästäkin alkaa kuvia ottamaan..

Kisa-suunnitelmia ja salaisuus

Jälleen on aikaa kulunut niin että hurahti..
Agilityssä ollaan edetty hurjanpaljon lyhyessä ajassa. Kepit sujuu molemmin puolin 6 kepillä. Tehty eri lähestymisiä, takaa leikkauksia ja sylkkäristä kepeille. Aika paljon vaatii minua "veto-apuna" kepeillä, muuten vauhti hiipuu ja alkaa empimään. Mutta eiköhän sekin saada treenattua pois apu-palkkaajan kanssa pikku hiljaa.

Lisenssi olisi aikeissa pikkuhiljaa hommata, ajateltiin lähteä seuraaviin omiin kisoihin kokeilemaan onnea, hyvä lähteä koti-kentälle hakemaan hyllyjä ;).
Hyppäriltä ajattelin aloittaa, sillä A:an juoksukontaktit on vielä työn alla. Vielä mennään yksittäisenä esteenä bumpperin kera.. Että eipä lähetä niitä nyt sotkemaan..

Pakko vielä kertoa salaisuus, mitä en ole vielä kehdannut julkisesti huudella hirveästi. Nimittäin, lähi tulevaisuudessa on luvassa pennun tuoksuista arkea. Tästä lisää, kun sen aika koittaa. ;)

Epikset ja koira-vahtina olemista



Tiitu, Elvis ja Vilna

Alkuviikko vietettiin Vilnan kanssa veljeni ja kälyni luona. Hoidetaan Vilnan kanssa veljen Corsoa silloin, kun tämä on työhommissa reissussa. On kyllä mahtavaa, kuinka Vilna menee hyvin laumassa ku laumassa.
Tästä porukasta se on valinnut tämän Corson parhaaksi ystäväkseen ja mopsi kierretään mielellään kaukaa. Saatetaan sille välillä hampaitakin vilauttaa..
Kumma homma, että Vilna tykkäilee enemmän isoista koirista, entä pienistä?!
Sheltit onki asia erikseen sitten ;)



Sitten niihin epiksiin.. Mikä homma oli itseni sinne saada?! Se jännitys ja paineet mitkä mulla oli, että onkohan meistä nyt tähän...
Sitten sitä kasattiin kimpsut ja kampsut, koira hihnaan, häkki kantoon ja menoks..

Rataan tutustumisessa olin jo niin hermona, se rata ei vaan jääny päähän millään. Sittenhän sitä jo huudeltiinkin pelit seis ja radalta pois. Katsoin muutamien minien suoritusta ja päätinpä sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja rauhoittua..
Kannatti, meidän vuoro tuli ja jännitys vain kaikkosi tiehensä. Koira toimi kun unelma, itse olin muutamia kertoja myöhässä mutta Vilna anto anteeksi (kas kummaa, mistähän moinen ystävällisyys?!, yleensä saan kuulla kunniani).
6. Esteellä, joka oli putki, ja minkä vieressä tai takana seiso ihminen, niin Vilna hoksasi sen yllättäen juuri ennen kuin oli sujahtamassa putkeen. Pari kertaa sitä junnattiin ja kerettiin saada 10 niiltä stopeilta.
Ei harmita yhtään! Tehtiin parhaamme ja itse olen Super tyytyväinen! Harmi kun en videota saanu muistoksi.

Loppu rata sujuikin ongelmitta ja Vilna oli kyllä täysillä mukana! Ja loppu yllärinä tajusin, että muistin radan!! 10 points to me.
Sijoitus: 4/9

Äxöniä meidän elämään!

 

Nyt kun kesää kohti mennään, niin alkaa näitä koira hommia olemaan täälläkin päin enemmän. Sehän tarkoittaa sitä, että meidän on aika taas lähteä kokeisiin kokeilemaan onneamme. Ensi kuussa olisi Kemissä rally-toko kokeet ja sinnehän me suunnataan.

Vilna on kyllä rally treeneissä ollu ihan mahtava, se on niin täynnä intoa. Ja kaikki rata harjotukset mitä ollaan tehty, niin se on aivan täpinöissään alusta loppuun.

Torstaina ajateltiin lähteä agility epiksiin mölleilemään. Tarkotuksena vain saada "kisa" kokemusta, ja lähdetään samalla mielellä liikenteeseen, kun oltaisiin treeneihin menossa.

Toivon muutenkin että tästä kesästä tulis meille semmonen kesä, että saatais mahdollisimman paljon kokemusta, ja päästäisiin kehittymään kunnolla, kun on ohjatut treenit ja ehkä mahdollisuuksien tullen päästä käymään koulutuksissa!

Toivon, että ens syksynä ollaan hiukka osaavampia!

 

Vilna ja bc-Iisa montuilla ulkoilemassa

 

 

 Huomenna matkataan Kemiin joukkotarkkeihin, Vilnalla on edessä silmäpeilaus, sillä ei sitä samaan syssyyn luustokuvien kanssa saatu viime vuonna.
Hyvään saumaan tulee, kun olen laittanut tarkkailuun Vilnan silmän rappaamisen. Se on ehkä noin kuukauden verran, noin pari kertaa viikkoon yrittänyt huitoa tassulla vasenta silmää. Olen yrittänyt itse silmiä hiukan tutkia, ei roskia, enkä myöskään ripsiä ole havainnut.
Nyt viime viikonloppuna, se pari kertaa tassullansa huitaisi silmää, jonka jälkeen katseli minua sama silmä siristäen. Tutkin silmän uudelleen ja nyt siellä näkyi yksi pieni ripsi sisäluomessa...
Toivotaan, että se olisi vain se yksi pieni ripsi, eikä tulisi jatkossa mitään suurempia ripsi-ongelmia.

Huomenna tiedetään paremmin onko siellä, ja mietitään sitten.

 

 

Tehotreenissä: Kepit

Moni varmaan tietääkin millainen duracell Vilna on, kaahari joka tekee kaiken täysiä ja vähän enemmänki. Mielellään tekisi vielä omia sääntöjä, että miten se homma tehdään.
Minä taas olen itse rauhallisuus, joten usein meillä tulee pieniä tilanteita, missä ei tohita ymmärtää toisiamme.

Esimerkkinä kepit... Ollaan kokeiltu 2x2 keppejä ja tulos oli tämä:
Minä en ehtiny palkkaamaan, koira juoksenteli pitkin ja poikin, haukku, kerkesi aina tekemään liikaa omia ratkaisuja. Suoraan sanottuna minä revin pelihousuni ja koira veteli onnensa kukkuloilla menemään, ilman minkäänlaista hajua loppupeleissä, että mikä onkaan homman nimi.

Sitten kokeiltiin tovin ohjureita.. Ei, ei, ja ei.. Koira joka haluaa vetää täyttä päätä, eikä rauhoittaa vähän meininkiä sen vertaa, että oppisi kulkemaan niissä ohjureissa.
Vilnaa ärsytti ihan suunnattomasti se, että se ei vielä osannut sitä keppi rytmiä, jolloin sen vauhti hiipui niin olemattomiin, että sitä alkoi itteäki ihan ahdistamaan. Alkoi vain hyppiä niitten ohjureitten välejä.. Sehän oli hauskempaa koska sitä pysty tekemään täysillä.

Joten mehän löydettiin sitten kujakepit joista siirryttiin vinokeppeihin.
Tässähän Vilna pääsi toteuttamaan sitä itseään. Sen ainoa tehtävä on ajatella eteenpäin, ja sehän meni ja lujaa!
Koira sai säilyttää sen vauhdin mikä on sille sopiva, ja pikkuhiljaa sai löytää itse sen rytmin vinokepeillä.

Ylläolevassa videossa ensimmäisiä kertoja vino-kepeillä.

Tässä taas kuukausi sen jälkeen kun tällä menetelmällä aloitettu keppi-treeni. Nyt se on alkanut saamaan sen rytmin tuohon sen vauhtiin.


Täytyy vielä loppuun sanoa, että itsehän olen viimeksi lapsena harrastanut agility meidän ensimmäisen shelttini kanssa, joten en ole mikään mestari "kouluttaja" joten vinkkejä ja mielipiteitä saa heittää!

Aika on taas kerennyt kiitää kevääseen viime postauksesta.
Vilnan kanssa ollaan päästy ohjattuihin agility treeneihin. Päästiin ryhmään missä on jo ihan oikeasti jo paljon paljon edellä olevia koirakoita, joten jouduttiin kyllä aika nopeaa tosi-toimiin.
Simppeleitä ratoja, meitä huomioiden, missä on aina pieniä jujuja.
Vilna on syttynyt tähän hommaan ihan 200%, ja on saanut kehuja tuosta sen innokkuudesta.
Se on välillä myös vähän liian innokas, mistä seurasi A-kontaktiin pieni remontti ihan turvallisuus syistä. On/offilla  meni niin täysiä että se meinasi alkaa tulemaan volteilla alas sieltä.
Kyllä oli monella sormi-suussa kun Vilna pääsi A:alle.

Juoksukontaktit sillä oli tänään todella hienot, ei tarvinut pelätä mitenpäin se alas tulee.

Mulla on niin nopea koira käsissä, joka reagoi jokaiseen minun liikkeeseen + näyttää mulle keskaria joka kerta, kun olen epäselvä tai ohjeistan liian myöhään.
Mulla on niin paljon opittavaa...

8.5 olisi tarkoitus myös lähteä meidän ensimmäisiin "kisoihin", epävirallisiin agi kisoihin hakemaan kokemusta, jos me joskus ihan virallisissakin startattaisiin.

Vilna 1v 10 kk

Amatööri trimmausta

Viime viikko vietettiinkin leppoisissa tunnelmissa näin arjen keskellä. Lähdetiin Tervolaan mökille, missä niin ihmiset kuin koiratkin pääsi loma-fiilikseen.
Käytiin myös katsomassa valjakko-hiihdon sm kisoja. Näytti niin vakavalta lajilta näin katsojan silmistä.
Koirat olivat kuin lentoon lähdössä, kun odottivat omaa startti vuoroaan jonossa.
Kun lupa tuli lähteä, niin nehän sitten kirjaimellisesti lähti!

Cane Corso Elvis

Päätin myös kehittää taitojani korvien trimmaamisessa, eli tartuin ohennus-saksiin ja Vilnan ilme oli että "kysyppä joku toooine!" Ei vaan, häntä heiluen lähti mukaan minun tempauksiini.
Sen kummemmin en ole sheltin trimmaukseen perehtynyt, mitä nyt muutamassa blogissa on aiheesta tullut jotain esille.
Sen kummemmin en ala selittämään tätä trimmauksen kulkua, sillä se oli hyvin mielenkiintoinen. Vilna halusi röhnöttää selällään ja ottaa lugnisti. Yleensäkin harjauksen ja kynsienleikkuun yhteydessä neiti nukahtaa ja sitä saa väännellä ja käännellä kuinka huvittaa.
Tässä tulos:

 

Vielä on pieniä hapsuja, joita en huomannut ennen kuin kameran otti esiin.
Mitä mieltä olette näin ensikertalaisen tuloksista?
Näyttääkö yhtään siltä miltä sen "pitäisi"?

Perseilyä ja hyvän mielen treenejä!

 

Jottei elämä Vilnan kanssa kävisi liian helpoksi, hänkin on päättänyt alkaa elämänsä ensimmäistä kertaa perseilemään.

Luulen, että minulla on jäänyt koputtamatta puuta,  kun olen mennyt kehumaan Vilnaa kuinka se ei koskaan ole tuhonnut tai purrut, mörköillyt tai muutenkaan perseillyt mitenkään.

Hän on päättänyt alkaa varastamaan ruokaa yhtäkkiä. Onko tämä 1v7kk neidin maaginen ikä ja hän on nytten päättänyt sitten laittaa elämänsä ränttäliksi.

Joo-o, olen yllättänyt neidin keittiön pöydältä syömässä kummi-lapsen karjalanpaistit parempiin suihin.
Itse erehdyin käymään vessassa kesken iltapalan, jonka jälkeen oli oltermannit leivän päältä kadonnut. Käy muutenki nuuskuttelemassa pöydät jos silmä vähäänkään välttää.

Joten nyt on kova kovaa vastaan laitettu, keittiöön tulee portti, eikä sinne ole enään muutenkaan asiaa.. Kunnes keksin jonkinlaisen  sotasuunnitelman!

 

Ryökäle varas!

Perjantaina käytiin treenailemassa ensimmäisissä rally-toko treeneissä.
Itseä jännitti suuresti hypätä mukaan, kun ei yhtään minkäänlaista kokemusta ole.
Kerattiin sitä, mitä muut olivat tehneet viime kerroilla, ja kaikki sujui meiltäkin kuin heinänteko!
Koira kyllä osasi, itselläni on todella vaikeaa hihna kädessä treenaaminen, mutta eiköhän se sieltä ala sujumaan.

Lopussa päästiin myös tempaseen heti alokas luokan rataa ja voi hitsi että oli niiiiiin iloinen meininki.
Oli semmoinen fiilis että Vilna olisi hymyillyt koko radan ajan. Pari kertaa tuli itsellä ongelmia lukea niitä kylttejä ja sen oikean suorituspaikan löytäminen.
Ihan ymmärrettävää, näin ensikertalaisena.

Vilna sai kehuja innokkuudesta ja minä taasen kauniista ohjaamisesta. Tuntui kyllä niin luontevalta ja rauhalliselta koko radan ajan, Vilnalla pysyi motivaatio alusta loppuun, ei ottanut häiriötä mistään, ei jumittanut, vaan keskittyi 110 lasissa!

Tänään meillä oli taas vuorostaan agi-treenit.
Tehtiin pieniä valssi ja persjättö harjoituksia. Koira taas aivan huippu, minullakin alkaa taas muistumaan mieleen nämä ohjaukset ilman että tulee blackout kesken juoksemisen että mitä piti tehdä?!

Tehtiin myös putkella vähän takaa leikkauksia ja ei mitään ongelmaa. Lähti kun nato-ohjus putkeen eikä jäänyt empimään vaikka jouduin vähän omaa vauhtia hidastamaankin.
Tähänkin varmaan auttoi se, että muistin tarpeeksi ajoissa kertoa koiralle että minne mennään.

Lisäksi harjoiteltiin eteen käskyä kolmella hypyllä. Kahdelle lähti oikein hyvin, viimeiselle esteelle jäi hitusen himmaileen, että missä kohtaa olen tulossa.
Pari kertaa sain läpijuosta täysiä 3 hypyn suoran mukana, jonka jälkeen se alkoi reippaasti jätättämään minua taaksensa..

Rally-toko ja assistentin hakua!

 

Nopeat syö hitaat, vai miten se meni. Ilmoitin meidät rally-toko ryhmään hetken mielijohteesta.

Aina on mukava päästä kokeilemaan uusia juttuja, ja nyt tuli sopivaan saumaan hyvä tilaisuus.
 Odotan ehkä Super innolla treenejä. Arvelisin, että tämä laji vois tuoda vähän draivia meille tokoon, ja muutenkin voisi olla kivaa tekemistä tälle meidän toiminta-Timpalle kun on vähän vauhdikkaampi laji.
Itse alan perehtymään rally-toko sääntöihin ja katselen videoilta minkälaista menoa se on ja minkälaisia liikkeitä lajista löytyy.

 

Välillä tuntuu että tarvitsisin henkilökohtaisen assistentin valokuvaamaan meidän treenejä. Eihän näitä "tavallisia" tallaajia edes kannata yrittää saada mukaan koira-hallille kuvaamaan. :D
Tämä ajatushan lähti liikkeelle siitä, että huomasin että en omista yhtäkään agi-treeni videota. Saatikka muitakaan videoita.

Toinen, varsin yksinkertainen tehtävä, (niinhän sitä voisi luulla) joka tuottaa niin paljon pään vaivaa ilman sitä omaa assistenttia:
Koiran valokuvaaminen, varsinkin rakenne kuvat. Kyllä, onhan minulla avopuolison, jonka olen pari kertaa pyytänyt (pakottanut) ottamaan Vilnasta mahtavia rakenne-kuvia.
Eihän niissä sen kuvissa sinällään mitään vikaa ole, paitsi että niistä puuttuu yleensä jalat tai pää.
Parempi sekin kun ei mitään. :D

Joten toivokaamme siis, että saan pian laitettua treeni-videoita tännekkin!



Vilna ja kaverin Iisa bc.