Moni varmaan tietääkin millainen duracell Vilna on, kaahari joka tekee kaiken täysiä ja vähän enemmänki. Mielellään tekisi vielä omia sääntöjä, että miten se homma tehdään.
Minä taas olen itse rauhallisuus, joten usein meillä tulee pieniä tilanteita, missä ei tohita ymmärtää toisiamme.
Esimerkkinä kepit... Ollaan kokeiltu 2x2 keppejä ja tulos oli tämä:
Minä en ehtiny palkkaamaan, koira juoksenteli pitkin ja poikin, haukku, kerkesi aina tekemään liikaa omia ratkaisuja. Suoraan sanottuna minä revin pelihousuni ja koira veteli onnensa kukkuloilla menemään, ilman minkäänlaista hajua loppupeleissä, että mikä onkaan homman nimi.
Sitten kokeiltiin tovin ohjureita.. Ei, ei, ja ei.. Koira joka haluaa vetää täyttä päätä, eikä rauhoittaa vähän meininkiä sen vertaa, että oppisi kulkemaan niissä ohjureissa.
Vilnaa ärsytti ihan suunnattomasti se, että se ei vielä osannut sitä keppi rytmiä, jolloin sen vauhti hiipui niin olemattomiin, että sitä alkoi itteäki ihan ahdistamaan. Alkoi vain hyppiä niitten ohjureitten välejä.. Sehän oli hauskempaa koska sitä pysty tekemään täysillä.
Joten mehän löydettiin sitten kujakepit joista siirryttiin vinokeppeihin.
Tässähän Vilna pääsi toteuttamaan sitä itseään. Sen ainoa tehtävä on ajatella eteenpäin, ja sehän meni ja lujaa!
Koira sai säilyttää sen vauhdin mikä on sille sopiva, ja pikkuhiljaa sai löytää itse sen rytmin vinokepeillä.
Minä taas olen itse rauhallisuus, joten usein meillä tulee pieniä tilanteita, missä ei tohita ymmärtää toisiamme.
Esimerkkinä kepit... Ollaan kokeiltu 2x2 keppejä ja tulos oli tämä:
Minä en ehtiny palkkaamaan, koira juoksenteli pitkin ja poikin, haukku, kerkesi aina tekemään liikaa omia ratkaisuja. Suoraan sanottuna minä revin pelihousuni ja koira veteli onnensa kukkuloilla menemään, ilman minkäänlaista hajua loppupeleissä, että mikä onkaan homman nimi.
Sitten kokeiltiin tovin ohjureita.. Ei, ei, ja ei.. Koira joka haluaa vetää täyttä päätä, eikä rauhoittaa vähän meininkiä sen vertaa, että oppisi kulkemaan niissä ohjureissa.
Vilnaa ärsytti ihan suunnattomasti se, että se ei vielä osannut sitä keppi rytmiä, jolloin sen vauhti hiipui niin olemattomiin, että sitä alkoi itteäki ihan ahdistamaan. Alkoi vain hyppiä niitten ohjureitten välejä.. Sehän oli hauskempaa koska sitä pysty tekemään täysillä.
Joten mehän löydettiin sitten kujakepit joista siirryttiin vinokeppeihin.
Tässähän Vilna pääsi toteuttamaan sitä itseään. Sen ainoa tehtävä on ajatella eteenpäin, ja sehän meni ja lujaa!
Koira sai säilyttää sen vauhdin mikä on sille sopiva, ja pikkuhiljaa sai löytää itse sen rytmin vinokepeillä.
Ylläolevassa videossa ensimmäisiä kertoja vino-kepeillä.
Tässä taas kuukausi sen jälkeen kun tällä menetelmällä aloitettu keppi-treeni. Nyt se on alkanut saamaan sen rytmin tuohon sen vauhtiin.
Täytyy vielä loppuun sanoa, että itsehän olen viimeksi lapsena harrastanut agility meidän ensimmäisen shelttini kanssa, joten en ole mikään mestari "kouluttaja" joten vinkkejä ja mielipiteitä saa heittää!
