Epikset ja koira-vahtina olemista



Tiitu, Elvis ja Vilna

Alkuviikko vietettiin Vilnan kanssa veljeni ja kälyni luona. Hoidetaan Vilnan kanssa veljen Corsoa silloin, kun tämä on työhommissa reissussa. On kyllä mahtavaa, kuinka Vilna menee hyvin laumassa ku laumassa.
Tästä porukasta se on valinnut tämän Corson parhaaksi ystäväkseen ja mopsi kierretään mielellään kaukaa. Saatetaan sille välillä hampaitakin vilauttaa..
Kumma homma, että Vilna tykkäilee enemmän isoista koirista, entä pienistä?!
Sheltit onki asia erikseen sitten ;)



Sitten niihin epiksiin.. Mikä homma oli itseni sinne saada?! Se jännitys ja paineet mitkä mulla oli, että onkohan meistä nyt tähän...
Sitten sitä kasattiin kimpsut ja kampsut, koira hihnaan, häkki kantoon ja menoks..

Rataan tutustumisessa olin jo niin hermona, se rata ei vaan jääny päähän millään. Sittenhän sitä jo huudeltiinkin pelit seis ja radalta pois. Katsoin muutamien minien suoritusta ja päätinpä sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja rauhoittua..
Kannatti, meidän vuoro tuli ja jännitys vain kaikkosi tiehensä. Koira toimi kun unelma, itse olin muutamia kertoja myöhässä mutta Vilna anto anteeksi (kas kummaa, mistähän moinen ystävällisyys?!, yleensä saan kuulla kunniani).
6. Esteellä, joka oli putki, ja minkä vieressä tai takana seiso ihminen, niin Vilna hoksasi sen yllättäen juuri ennen kuin oli sujahtamassa putkeen. Pari kertaa sitä junnattiin ja kerettiin saada 10 niiltä stopeilta.
Ei harmita yhtään! Tehtiin parhaamme ja itse olen Super tyytyväinen! Harmi kun en videota saanu muistoksi.

Loppu rata sujuikin ongelmitta ja Vilna oli kyllä täysillä mukana! Ja loppu yllärinä tajusin, että muistin radan!! 10 points to me.
Sijoitus: 4/9