Rean vilkkaus ja Vilnan leikkaus

Lyhyesti tässä nyt vain, Vilna on eilen leikattu Oulun Animagissa Mikkolan Annan toimesta.
Kahdeksaksi vietiin leikattavaksi, ja voi sitä nokka-eläimen ilmettä, kun lähdettiin tutkimushuoneesta eriteille.  Reilu 4 tuntia pyörittiin ympäri Oulua siskon kanssa edestakaisin, yrittäen kuluttaa aikaa.

Kl. 12 jälkeen palattiin Animagiin, ja lähemmäs yhtä saatiin mennä hakemaan Vilnaa heräämöstä.
Kotona meni loppupäivä nukkuessa, ja käytiin hieman hitaalla. Poikkeuksena, kun kuuli että jääkaappi aukeaa, niin johan sitä oltiin tiitteränä.
Ruoka maistuu, kusee ja paskoo aivan loistavasti! (Erittäin tärkeä tieto :D)

Kävelee omatoimisesti rauhallisesti, eikä kovin kyllä ole jalkapaketistaan moksiskaan. Viettää aikaa omassa siirrettävässä yksiössään. Päivällä ollaan olkkarissa ja yöllä sängyn vieressä.
Kyllä sitä on tovin itsekin pötkötelty tuolla, otettiin tänään yhdessä päikkärit tuolla lattialla.
Kirjottelen tiiviimmin Vilnan toipumisista tuonne kinnerpäiväkirjaan, joka löytyy tuosta valikosta. Tänne blogin puolelle harvemmin asiasta päivittelen. Mutta toivotaan että toipuminen ja kuntoutuminen sujuu hyvin!

Reasta sen verran, se on eka kertaa hoidossa äitini luona, tai ylipäätänsä kenenkään luona. Alkaa olemaan jo ikävä sen touhuja. No, Realla menee vissin ihan hyvin. Toteuttaa itseään siellä minkä kerkeää.
Äiti lähetteli alkuviikosta kuulumisia;

"Rea on aivan höppänä.
Mulla on kyljessä reikä, eikä Amanda ala sen kanssa milleen. Käytiin lenkillä mutta virtaa riittääMitä pitäis tehdä"
"Nyt on yö takana, koko yön on Rea touhunnu ja häiriköinyt. Nyt söivät ja kohta lenkille vaikka Rea tekee meillä tarpeensa sisälle, mitähän Realle pitäs tehdä😎
On ne niin erilaisia Vilnan kanssa."
Että näin hienosti se Rea osaa käyttäytyä. :D..

Diagnoosi

Tänään soitettiin Vilnalle ell. aika, ja saatiinkin tälle päivälle.
Diagnoosi: akillesjänteen luksaatio. No eipähän tullut yllätyksenä.
Rimpauttelin tänään Oulun animagiin, vielä ei enempää tietoa tulevasta. Pyydettiin huomenna soittamaan uudemman kerran, kun ortopedi on paikanpäällä.


Rea täyttää tänään 1 v!
Eilen käytiin neidin kanssa pitämässä synttäri paardit hiekkamontulla. Vilna riepu ei päässyt mukaan.

Sairas koira

Vilnan treenikuulumiset, ensimmäinen kisa postaus, vaihtuukin nyt yllättäen sairaus postaukseksi.

Eilen aamulla, Vilna sohvalle ja kuuluu hirveä naksahdus. Koira kolmijalkainen hetken aikaa. Tietty heti tarkastin jalan, ei löytynyt mitään kipukohtaa eikä ravissa mitään moitittavaa. Paitsi ei mielellään laukkaa.
Tämä naksahdus kuului vielä aamunaikana kaksi kertaa lisää, jonka jälkeen liikkui muutaman askeleen verran kolmella jalalla. Jalat paineltu läpi, ei reagoi mihinkään.

Heti kolahti päähän patellaluksaatio ja pahuksen kinnervika. Törmännyt viime aikoina kirjoituksiin, missä saman tyyppiset oireet koirilla. Ja lopulta on diagnosoitu akillesjänteen luksaatio..

Päivän aikana Vilna ei hyppinyt sohville laisinkaan kylässä, eikä tervehtinyt normaaliin hyppy-pomppu-koikka-loikka tapaansa.
Lauantai iltana, toinen kinner tuntui aavistuksen turvonneelta..
Siitäpä se ilo sitten totaalisesti repesi..  Suututtaa, surututtaa, ärsyttää..

Tänä aamuna Rea yritti alkaa kisuamaan Vilnan kanssa, joka otti nopeat hatkat. Jalka naksahti ja nosti taas toisen takajalan ylös. Sitten se vältteli Reaa hetken. Kintereessä edelleen pientä turvotusta. Venytteli itsensä normaaliin tapaan. Illalla kirputteli kintereet.
Huomenna pääsee vihdoin soittamaan ell, mutta pirut kinnerviasta on ehditty jo maalata seinille!

Vaarallisia ongelmia

Päätä on hakattu moneen otteeseen seinään. Rea alkoi noin 4-5 kk ikäisenä jahtaamaan/vaanimaan takaa tulevia autoja. Siihen ei saanu mitään kontaktia, murinalla vaan yritti lähteä perään.
Eikä se myöskään kestäny nopeasti ohi vilahtavia koiria. Pentukurssilla se flippasi täysin, kun muut koirakot suorittivat luoksetuloja. Lasittunut katse koiriin, eikä minkäänlaista kontaktia...
Kerran katkaissut oman nahka hihnan, lähtiessään yhden agilitaavan wipukan perään..
Eli, Realle ei enään ikinä lukon ja käsisilmukan kohdalla letitettyä nahkahihnaa! :D
Kaiken kukkuraksi Rean uhma, murkku-ikä ja varsinki juoksut sekotti sen pään aivan totaalisesti!




Rean tilanne jahtaamisen suhteen tänäpäivänä:
Lopettanut autojen vaanimisen. Täällä koto Torniossa on 2 tien pätkää, missä tekisi mieli jahdata autoja, mutta jättää silti jahtaamatta.
Kun kuulee takaapäin tulevan auton, näillä kahdella pätkällä, tulee hakemaan kontaktia. Auton ollessa kohdalla, saattaa muutama askeleen verran kiidyttää, hihna ei kuitenkaan kiristy. Jonka jälkeen palaa ottamaan kontaktia.
Se on niin pienessä ajassa kehittynyt aivan hurjasti, ei ole enään korvaton. Tavoitteena vielä on, että se ei näilläkään pätkillä enään välittäisi ollenkaan autoista.

Rea katselemassa agi-kisoja.

Sitten nämä toiset koirat. Paljon on treeniä takana, ja nyt viikonloppuna suunnattiin Rean kanssa katsomaan Torkk:in agility kisoja, ja samalla pietin Realle pienen pisto kokeen. 

Se tarjosi perusasentoa, ihan huikeaa seuraamista, ja yritti se kovasti miellyttää mua nopeilla maahanmenoillaankin.
Se istui nätisti kentänlaidalla, ja aina koiran vilahtaessa ohi, se otti kontaktin ihan itse.
Paitsi kerran... Rea bongasi yhden chihun joka leikki omistajansa kanssa meidän vieressä... Sekin tilanne loppui nopeaan, Rea jätti ihanan chihun rauhaan ja tulikin minun kanssani leikkimään.

Vilnan keinu on talven aikana treenattu kuntoon, ei enään himmailua, epäröintiä, kieltoja, Nyt sillä on keinu imu!

Rea on pari kertaa käynyt paukuttelemassa keinua. Yrittää aina etutassuilla saada sen sieltä korkealta alas, sen mielestä se on ihan superhauskaa paukutella!

Rea 11kk

Huono koiranomistaja(ko)

Se vuoden mittainen hehkutus, että en ikinä ole kipeä, on nyt tullut päätökseen.

Päätin tulla kipeäksi, ja koirien kannaltahan se on  ikävempi juttu. (Riippuu nyt, kauanko meinaa sairastaa.)

Jännitin, varsinkin Rean puolesta, että mitenhän tämä touhunhenki nyt jaksaa vain olla sen aikaa, että tervehtyisin. Minähän en kuumeessa jaksa tehdä mitään!

Tietty pakolliset ulkoilutukset hoidettu ja ruokaa saaneet, siihenpä näiden touhu onkin nyt 3 päivän ajan rajoittuneet.

Eilen illalla iski aivan hirveän huono omatunto siitä, että en ole pystynyt käyttämään noita paria korttelia pitemmällä lenkillä. Siitä, että en ole pystynyt tarjoamaan niille muutakaan aktiviteettiä sen sijaan. Mitä nyt kongeja ja luita jyrsinyt.

Mietin, että onkohan ne nyt aivan onnettomia, tylsistyneitä, masentuneita, ja että kyllähän niiden pitäisi edes päästä kunnolla ulkoilemaan!

Olenko nyt aivan surkea koiranomistaja..

Päätin sitten huonokuntoisena lähteä vaeltelemaan tuonne syrjäiselle aukioille, että pääsisivät vähän irrottelemaan. Tämän reissun jälkeen ei ollut mitenkään voittajafiilis näin fyysisesti, tukko nokka, väsynyt pumppu ja huono olo. 

Mutta sainpahan lievitettyä huonoa omatuntoa, ja oli koiratkin tyytyväisen oloisia.

Jokainen vuorotellen sairastanu tukena, ja hyvin kesti Reaki tämän jakson. 

Tänään päästiin käymään hiukka pitempi lenkki, ja kisuamaan koirapuistoon keskenään. Illasta oli jo tarpeeksi hyvä olo, mennä ottamaan parkkipaikalle pienet tokot! Jee!

Rea ei oo ikinä tehnyt mitään varsinaista oikeaa seuruu pätkää, muutaman askeleen suoria, missä ollaan treenattu jääviä. 

Omaan silmään Rean seuruu on ihan nättiä, välillä se kyllä on ihan kuutamolla ja sitten se yhtäkkiä havahtuu että: hei kato joo, jokos sie oot siellä menossa! 

Videolta huomasin myös, että aina liikkeen pystähtyessä perusasentoon, sillä tippuu kontakti jossain vaiheessa. Joten nyt taidetaan unohtaa seuruu treenit hetkeksi ja treenataan kestävyyttä sivulla olon kontaktiin. 

Liikkeestä jäävät:

Maahanmeno, huippu! 

Liikkeestä seisominen:

Ekalla yritti ennakoida maahan menoa, päätti sitten kuitenki jäädä keikistelemään neljällä jalalla. Äkkiä vapautus, ennenkuin läsähtää maahan! 

Toinen yritys oli treenien lopettamisen arvoinen.

Loppuun oli vajaa minuutin mittainen paikka istuminen Vilnan kanssa.

Blogitaukoa..

Täällä taas! Tavoistani poiketen, nyt aion pitää kirjoitus intoni tallessa. Viimeksi kirjottanut kun Rea saapui, ja nyt se penska on jo 11 kk!

Eli kaikki ihanat pentumuistot eivät ole tänne kirjoitettuna ylös. Joten tän blogin voisi taas startata käyntiin sillä, että tiivistetään tän "uuden" tulokkaan ihana pentu aika nyt tähän, videoin ja muutamin sanoin, pennusta tähän päivään.

Rea, ja sen iänkaikkinen sukka fetissi, nukkuki sukat naamalla. 

Ihana pikkupentu aika, kusta paskaa, pureskeltuja laturinjohtoja, listoja, reikä betoniseinässä, tuhottu kenkä, naskali hampaiden jälkiä nilkoissa. Voiko pennulta enempää toivoa <3





Vaikka pennut onki aivan super ällö ihania, on se ihan mukava että neki joskus kasvaa aikuseksi. Me ei alku aikoina oltu ihan samoilla aaltopituuksilla Rean kanssa. Lie uhma, murkkuikä ja juoksut hiillostanut meidän välejä. Rea halusi tehdä vaan omia juttuja, ja oli hiukka vaikea motivoida. Se oli myös niiiiiin erinlainen Vilnaan verrattuna.






Pellossa pentunäyttelyssä oli VSP, ja nyt huhtikuussa käytiin vaasassa junnuissa ERI, JUK4.
Toko juttuja touhuttu enemmän ja vähempi, kehitetään syviälihaksia, tasapainoillaan,  treenataan ihan perus arkikäyttäytymistä, agilityä, temppuja (aikamoinen pärisijä tulossa), leikkiä, paljon leikkiä!





Nykyään Rea onkin aivan mamman tyttö, vaikkei se sitä kehtaa myöntää, tykkää touhuta, helppo motivoida, leluja tapporavistaa murinan kanssa, rakastaa juosta täysiä, osaa ottaa todella RELAX täydessä hälinässä!
Sen kanssa on aivan huippua touhuta, kun on niin erinlainen, entä Vilna. Se on meidän porukan järkevin tyyppi, Ehkä en allekirjoitakkaan tuota viimeistä lausetta. Ha-ha.

Rean kans tullaan kierteleen jonkin verran näyttelyitä. Luustokuvien jälkeen nähdään, näyttävätkö ne vihreää valoa agilitylle.
Tokoa/Rallya reenaillaan mutta, aika näyttää, että mennäänkö ihan kokeisiin saakka.
Kaikinpuolin ihana harrastuskaveri kasvanu tästä, jolla on niin persoonallinen luonne. Osaa naurattaa kotiväkeä tempauksillaan.

Mailman paras Rea <3

Hellettä taas pukataan. Aamusta iltaan paahtavan kuumaa, itsellä ei tee mieli olla ulkona. Koiratkin nukkuvat paljon näissä helteissä. Vilnan kanssa parin viikon sisällä käyty vain ohjatuissa agi-treeneissä, sekä treenattu malttia ja rauhassa olemista jos touhuan pennun kanssa.
Leikitty ja uitu..
Neidillä alkoi myös juoksut joten kyläily reissutkin jäävät sen osalta välistä missä uroskoiria löytyy.
Rea taas treenaa ihan arkisia asioita. Kynsienleikkuuta, harjausta, tassukarvojen leikkaamista ja muita toimenpiteitä.
Pöydällä seisomista, kontaktia, luoksetuloa, ja yksinolemista.
Yritän mahdollisimman paljon Vilnaa ottaa mukaan, jotta osaisi olla ilman Vilnaakin.
Kaupungilla käydään hälinässä pyörimässä, tervehditään Rean mielestä niin ihania ohikulkijoita.
Kyläilty ja saatu uusi koirakaveri.

Syksyä ja ruskaa, ilmojen viilenemistä ja sääskien poismenoa odotellessa.



Vuoden lopussa meidän seuraan on tulossa Vappu Alatalon hyppytekniikka koulutus. Sinne mennään ellei mutkia tule matkaan. Jos joku tätä lukevalla sattuu olemaan kokemuksia Vapun koulutuksesta, niin saa kertoa :)
Tätä odotetaan innolla!