Hellettä taas pukataan. Aamusta iltaan paahtavan kuumaa, itsellä ei tee mieli olla ulkona. Koiratkin nukkuvat paljon näissä helteissä. Vilnan kanssa parin viikon sisällä käyty vain ohjatuissa agi-treeneissä, sekä treenattu malttia ja rauhassa olemista jos touhuan pennun kanssa.
Leikitty ja uitu..
Neidillä alkoi myös juoksut joten kyläily reissutkin jäävät sen osalta välistä missä uroskoiria löytyy.
Rea taas treenaa ihan arkisia asioita. Kynsienleikkuuta, harjausta, tassukarvojen leikkaamista ja muita toimenpiteitä.
Pöydällä seisomista, kontaktia, luoksetuloa, ja yksinolemista.
Yritän mahdollisimman paljon Vilnaa ottaa mukaan, jotta osaisi olla ilman Vilnaakin.
Kaupungilla käydään hälinässä pyörimässä, tervehditään Rean mielestä niin ihania ohikulkijoita.
Kyläilty ja saatu uusi koirakaveri.

Syksyä ja ruskaa, ilmojen viilenemistä ja sääskien poismenoa odotellessa.



Vuoden lopussa meidän seuraan on tulossa Vappu Alatalon hyppytekniikka koulutus. Sinne mennään ellei mutkia tule matkaan. Jos joku tätä lukevalla sattuu olemaan kokemuksia Vapun koulutuksesta, niin saa kertoa :)
Tätä odotetaan innolla!

 

Tässä on Rea, Pikikuonon Hot Pätkis.

Viikko sitten käytiin Sarilta hakemassa tämä neiti kotiin. Tää neiti on ollut alusta saakka minun lemppari, mutta tehtiin sitten lopullinen päätös paikanpäällä. Puoltoista tuntia pentujen pallottelua takana ja tämä tyttö pysyi minun suosiossa.
Vilnahan oli meillä mukana reissussa, sama kasvattaja hälläkin. Rea jolkutteli koira laumassa Vilnan perässä, joten kai sekin oli valinnut Vilnan kaverikseen ;)

Luonne on aivan täysi 10!
Taistelutahtoinen, repii, riuhtoo leluja. Puruote on erinomainen! (Ainakin nilkkoihin iskiessään).
Rohkea, menee itsenäisesti tutkimaan uusia asioita. Kontaktihaluinen ja sopivasti ahne.
Sain sitä mitä halusin.

Vilna oli 2 päivää kuin myrsynmerkki pennulle. Jatkuvasti hampaat irvessä, muristen ja yritti nappailla pentua. Ruoka aika oli pahinta, ja ei hyväksynyt pentua yhtään lähelleen.
Yks aamu sitä tuli herättyä Vilnan "leikkimis-murinaan". Painivat pennun kanssa ja saivat hepuli juoksuja ympäri asuntoa.
Vilnankin sydän suli Realle viimein <3

 

 

Mökkeilyä, kuumaa ilmaa ja mm-joukkuekarsinnat



Vilna mökillä

Käytiin 2 viikkoa takaperin seuraamassa Rovaniemellä agilityn maajoukkuekarsintoja. Siellä oli aivan upeita koirakoita ja oli aivan loistava meininki.
Pakko kyllä sanoa että maksien suoritukset on jotakin niin jännää katseltavaa! Varsinkin nämä superbortsut, kyllä siinä hakkasi aina sydän, kun tuli läheltä piti tilanteita.
Mutta oli siellä aivan hulvattoman taitavia ohjaajia! Siellä tuli nähtyä muutama maksikoiran aivan häkellyttävä suoritus. Se ohjaus sujui kun tanssi ja oli hiiren hiljaista. Ainut mitä kuuli hänen sanovan oli putki-jarrussa koiran nimen. Ja nollia ropisi.. Ja myös irtosi heille paikka Suomen maajoukkueeseen!
Treeni into kasvoit maksimiin, ja jos joskus minustakin tulisi yhtä taitava! (heh-heh. :D)

Mitäpä muuta, hellettä piisaa.. Joka viikonloppu ollaan oltu milloin missäkin. Mökillä vietettiin viimeksi ja siellähän sai koirat taas temmeltää toistensa kanssa koko viikonlopun. Mutta sekin temmeltäminen loppui siihen, kun pieni kyynpoikanen löydettiin pihalta. HYI!
Ilman tarkan tarkkaa valvontaa ei koirat pihalla saaneet enää olla, ja pysyttiin vain leikatulla nurmikolla.

Tulevana viikonloppuna me suuntaamme kohti Jyväskylää. Rhea tytön on aika kotiutua!



Pentu-uutisia ja treeniä.

Torstain treeneissä oli luvassa 2 luokan rata-treeniä. Oli kiva menevä rata missä oli omat pikku jujunsa. Me tehtiin Vilnan kanssa puoli rataa ja palkkaus sitten loppu rata. Keinu oli puolessa välissä rataa, joka me jätettiin radalta ihan suosiolla pois. Sitä pitää treenata vielä yksittäisenä esteenä. Olisi muuten ollut lento-keinujen paikka.
Kepit oli myös ekaa kertaa meillä radalla ja ai että.. Se on kehittynyt aivan valtavasti!
Sillä alkaa jo olemaan radanluku taitoa, se irtoaa tosi hyvin ja myös lähtee eteen tosi hyvin.
Putki/puomi ja putki/A erotteluita täytyy treenata, sillä tahtoo nuo kontaktit kovasti vetää neidin puoleen.
Itsekkin pystyy pikkuhiljaa keskittymään ohjaamiseen, ollut hirveän epävarma ja kyttään liikaa koiraa, että tuleeko se sieltä, vai lähteekö se vetelemään omiaan. Jolloinkaan myös minun ohjaukset menee ihan metsikköön. Siitäkös se koira vasta sekaisin menee..

Pennutkin ovat jo paria päivää vaille 6 viikkoisia. Tässä alkaa jo pikku hiljaa paniikki iskemään. Vieläkään en tajua, että tänne on todellakin pentu tulossa taloon.
Kävivät tänään pentu tarkissa ja tytöt olivat ok! Vielä olisi silmäpeilaus edessä, jolloin tulee se todellinen varmuus pennusta.
Mitään sen kummempia tavaroita ei ole tarvinnut hankkia. Muuta kuin hihna ja kaulapanta. Ja tietty pennun ruoat, mutta sen nyt kerkeää.

Kuitenkin täältä kämpästä on mystisesti kadonnut jo kaikki matot lattialta, ja alettu tekemään "pentu-ystävällistä" kotia. Että kyllä se siellä jossakin ali-tajunnassa tämä uusi tulokas siltikin on ;).

Vieläkin aijon pysyä salamyhkäisenä, mutta voin sentään paljastaa miettimiäni nimivaihtoehtoja tytölle; Rhea, Faina, Nox, Leia, Zona, Riika, Noia..
Ken vielä tietää, mikä hänen nimeksi päätyykään.

Vilna 2 vuotta!

Vilna the juhannus lapsi täytti viikonloppuna 2 v.
Sen kunniaksi käytiin simossa ollessamme yhdessä paikallisessa lampolassa katselemassa lampaita. Tilalla oli huikeat 14 tuhatta lammasta! Tilalla oli myös 5 bortsua pitämässä lampaille jöötä. Nuoret työkoiran alut joutuivat häkkiin meidän vierailun ajaksi, ja Vilna sai mennä 14 vuotiaan bortsu mummon kanssa pällistelemään lampaita.
Pari karitsaa oli lampolan käytävällä irti. Vanhus pietti karitsat meidän lähellämme käskystä. Oli kyllä niin mahtavan näköistä, kuinka se teki omistajansa kanssa töitä.
Vilnaa kovasti lampaat kiinnosti, mutta alkohan se pelottamaan, kun yksi karitsoista päätti lähteä juoksemaan Vilnan perään. Sitten juostiin lampolasta ulos ja murisemaan lehmille.


Pentu-rintamalle kuuluu hyvää.. Pennut ovat päässeet jo 5 viikon ikään ja kohta se varsinainen jännitys näytelmä vasta alkaakin. Vieläkään en ole osannut sisäistää sitä, että muutaman viikon päästä täällä ehkä vilisee pienen pieni pentu. Ehkä minä pian jo saan esitellä meidän uuden asukkaan :)

Jotta meidän harrastukset olisi pelkkää agilityä, käytiin eilen tekemässä pieni rally rata. Ihan lyhkäinen vain. Otettiin siihen pari meille vaikeaa kylttiä:
Eteen tulo, josta lähtee peruutukset ja kyltti, missä otetaan yksi askel oikealle.
Loput oli suurimmaksi osaksi käännös kylttejä.
Suurin tavoite tässä oli saada pysymään hyvä vire päällä, siksi tekasin lyhyen radan, missä pari "ongelma" kylttiä.
Hienosti se viuhko menemään, vaikka kierrokset olikin taas tapissa..

Meidän kake remontti on hyvin mennyt. Taka-jalat pysyy hienosti paikoillaan siirtymisissä. Ennen se taputteli vähintäänkin toista takasta, ja pikkuhiljaa hivutti itseänsä lähemmäksi. Nyt se vaihtaa asentoa törkeen makiasti, vaikka itse sanonkin! (ainakin silloin, kun  ne jalat pysyy paikoillaan. )

Pitäisi tehdä kunnon treeni suunnitelmat tokon osalta. Mitä treenataan ja minkälaisissa osissa. Sitä tulee vain otettua milloin mitäkin sen kummempia miettimättä..

Tässä meidän rally rata ja kaukot ja hyppy-nouto vieraalla kapulalla.

Treenien jälkeen käytiin sitten nauttimassa kesän ensimmäinen pehmis tornion joen rannalla. Vilna sai tietty nuolla lopuksi kipon, mutta rankkaa oli odottaminen, kun emännän piti tietty tästäkin alkaa kuvia ottamaan..

Kisa-suunnitelmia ja salaisuus

Jälleen on aikaa kulunut niin että hurahti..
Agilityssä ollaan edetty hurjanpaljon lyhyessä ajassa. Kepit sujuu molemmin puolin 6 kepillä. Tehty eri lähestymisiä, takaa leikkauksia ja sylkkäristä kepeille. Aika paljon vaatii minua "veto-apuna" kepeillä, muuten vauhti hiipuu ja alkaa empimään. Mutta eiköhän sekin saada treenattua pois apu-palkkaajan kanssa pikku hiljaa.

Lisenssi olisi aikeissa pikkuhiljaa hommata, ajateltiin lähteä seuraaviin omiin kisoihin kokeilemaan onnea, hyvä lähteä koti-kentälle hakemaan hyllyjä ;).
Hyppäriltä ajattelin aloittaa, sillä A:an juoksukontaktit on vielä työn alla. Vielä mennään yksittäisenä esteenä bumpperin kera.. Että eipä lähetä niitä nyt sotkemaan..

Pakko vielä kertoa salaisuus, mitä en ole vielä kehdannut julkisesti huudella hirveästi. Nimittäin, lähi tulevaisuudessa on luvassa pennun tuoksuista arkea. Tästä lisää, kun sen aika koittaa. ;)