Huono koiranomistaja(ko)

Se vuoden mittainen hehkutus, että en ikinä ole kipeä, on nyt tullut päätökseen.

Päätin tulla kipeäksi, ja koirien kannaltahan se on  ikävempi juttu. (Riippuu nyt, kauanko meinaa sairastaa.)

Jännitin, varsinkin Rean puolesta, että mitenhän tämä touhunhenki nyt jaksaa vain olla sen aikaa, että tervehtyisin. Minähän en kuumeessa jaksa tehdä mitään!

Tietty pakolliset ulkoilutukset hoidettu ja ruokaa saaneet, siihenpä näiden touhu onkin nyt 3 päivän ajan rajoittuneet.

Eilen illalla iski aivan hirveän huono omatunto siitä, että en ole pystynyt käyttämään noita paria korttelia pitemmällä lenkillä. Siitä, että en ole pystynyt tarjoamaan niille muutakaan aktiviteettiä sen sijaan. Mitä nyt kongeja ja luita jyrsinyt.

Mietin, että onkohan ne nyt aivan onnettomia, tylsistyneitä, masentuneita, ja että kyllähän niiden pitäisi edes päästä kunnolla ulkoilemaan!

Olenko nyt aivan surkea koiranomistaja..

Päätin sitten huonokuntoisena lähteä vaeltelemaan tuonne syrjäiselle aukioille, että pääsisivät vähän irrottelemaan. Tämän reissun jälkeen ei ollut mitenkään voittajafiilis näin fyysisesti, tukko nokka, väsynyt pumppu ja huono olo. 

Mutta sainpahan lievitettyä huonoa omatuntoa, ja oli koiratkin tyytyväisen oloisia.

Jokainen vuorotellen sairastanu tukena, ja hyvin kesti Reaki tämän jakson. 

Tänään päästiin käymään hiukka pitempi lenkki, ja kisuamaan koirapuistoon keskenään. Illasta oli jo tarpeeksi hyvä olo, mennä ottamaan parkkipaikalle pienet tokot! Jee!

Rea ei oo ikinä tehnyt mitään varsinaista oikeaa seuruu pätkää, muutaman askeleen suoria, missä ollaan treenattu jääviä. 

Omaan silmään Rean seuruu on ihan nättiä, välillä se kyllä on ihan kuutamolla ja sitten se yhtäkkiä havahtuu että: hei kato joo, jokos sie oot siellä menossa! 

Videolta huomasin myös, että aina liikkeen pystähtyessä perusasentoon, sillä tippuu kontakti jossain vaiheessa. Joten nyt taidetaan unohtaa seuruu treenit hetkeksi ja treenataan kestävyyttä sivulla olon kontaktiin. 

Liikkeestä jäävät:

Maahanmeno, huippu! 

Liikkeestä seisominen:

Ekalla yritti ennakoida maahan menoa, päätti sitten kuitenki jäädä keikistelemään neljällä jalalla. Äkkiä vapautus, ennenkuin läsähtää maahan! 

Toinen yritys oli treenien lopettamisen arvoinen.

Loppuun oli vajaa minuutin mittainen paikka istuminen Vilnan kanssa.