Rean vilkkaus ja Vilnan leikkaus

Lyhyesti tässä nyt vain, Vilna on eilen leikattu Oulun Animagissa Mikkolan Annan toimesta.
Kahdeksaksi vietiin leikattavaksi, ja voi sitä nokka-eläimen ilmettä, kun lähdettiin tutkimushuoneesta eriteille.  Reilu 4 tuntia pyörittiin ympäri Oulua siskon kanssa edestakaisin, yrittäen kuluttaa aikaa.

Kl. 12 jälkeen palattiin Animagiin, ja lähemmäs yhtä saatiin mennä hakemaan Vilnaa heräämöstä.
Kotona meni loppupäivä nukkuessa, ja käytiin hieman hitaalla. Poikkeuksena, kun kuuli että jääkaappi aukeaa, niin johan sitä oltiin tiitteränä.
Ruoka maistuu, kusee ja paskoo aivan loistavasti! (Erittäin tärkeä tieto :D)

Kävelee omatoimisesti rauhallisesti, eikä kovin kyllä ole jalkapaketistaan moksiskaan. Viettää aikaa omassa siirrettävässä yksiössään. Päivällä ollaan olkkarissa ja yöllä sängyn vieressä.
Kyllä sitä on tovin itsekin pötkötelty tuolla, otettiin tänään yhdessä päikkärit tuolla lattialla.
Kirjottelen tiiviimmin Vilnan toipumisista tuonne kinnerpäiväkirjaan, joka löytyy tuosta valikosta. Tänne blogin puolelle harvemmin asiasta päivittelen. Mutta toivotaan että toipuminen ja kuntoutuminen sujuu hyvin!

Reasta sen verran, se on eka kertaa hoidossa äitini luona, tai ylipäätänsä kenenkään luona. Alkaa olemaan jo ikävä sen touhuja. No, Realla menee vissin ihan hyvin. Toteuttaa itseään siellä minkä kerkeää.
Äiti lähetteli alkuviikosta kuulumisia;

"Rea on aivan höppänä.
Mulla on kyljessä reikä, eikä Amanda ala sen kanssa milleen. Käytiin lenkillä mutta virtaa riittääMitä pitäis tehdä"
"Nyt on yö takana, koko yön on Rea touhunnu ja häiriköinyt. Nyt söivät ja kohta lenkille vaikka Rea tekee meillä tarpeensa sisälle, mitähän Realle pitäs tehdä😎
On ne niin erilaisia Vilnan kanssa."
Että näin hienosti se Rea osaa käyttäytyä. :D..

Diagnoosi

Tänään soitettiin Vilnalle ell. aika, ja saatiinkin tälle päivälle.
Diagnoosi: akillesjänteen luksaatio. No eipähän tullut yllätyksenä.
Rimpauttelin tänään Oulun animagiin, vielä ei enempää tietoa tulevasta. Pyydettiin huomenna soittamaan uudemman kerran, kun ortopedi on paikanpäällä.


Rea täyttää tänään 1 v!
Eilen käytiin neidin kanssa pitämässä synttäri paardit hiekkamontulla. Vilna riepu ei päässyt mukaan.

Sairas koira

Vilnan treenikuulumiset, ensimmäinen kisa postaus, vaihtuukin nyt yllättäen sairaus postaukseksi.

Eilen aamulla, Vilna sohvalle ja kuuluu hirveä naksahdus. Koira kolmijalkainen hetken aikaa. Tietty heti tarkastin jalan, ei löytynyt mitään kipukohtaa eikä ravissa mitään moitittavaa. Paitsi ei mielellään laukkaa.
Tämä naksahdus kuului vielä aamunaikana kaksi kertaa lisää, jonka jälkeen liikkui muutaman askeleen verran kolmella jalalla. Jalat paineltu läpi, ei reagoi mihinkään.

Heti kolahti päähän patellaluksaatio ja pahuksen kinnervika. Törmännyt viime aikoina kirjoituksiin, missä saman tyyppiset oireet koirilla. Ja lopulta on diagnosoitu akillesjänteen luksaatio..

Päivän aikana Vilna ei hyppinyt sohville laisinkaan kylässä, eikä tervehtinyt normaaliin hyppy-pomppu-koikka-loikka tapaansa.
Lauantai iltana, toinen kinner tuntui aavistuksen turvonneelta..
Siitäpä se ilo sitten totaalisesti repesi..  Suututtaa, surututtaa, ärsyttää..

Tänä aamuna Rea yritti alkaa kisuamaan Vilnan kanssa, joka otti nopeat hatkat. Jalka naksahti ja nosti taas toisen takajalan ylös. Sitten se vältteli Reaa hetken. Kintereessä edelleen pientä turvotusta. Venytteli itsensä normaaliin tapaan. Illalla kirputteli kintereet.
Huomenna pääsee vihdoin soittamaan ell, mutta pirut kinnerviasta on ehditty jo maalata seinille!

Vaarallisia ongelmia

Päätä on hakattu moneen otteeseen seinään. Rea alkoi noin 4-5 kk ikäisenä jahtaamaan/vaanimaan takaa tulevia autoja. Siihen ei saanu mitään kontaktia, murinalla vaan yritti lähteä perään.
Eikä se myöskään kestäny nopeasti ohi vilahtavia koiria. Pentukurssilla se flippasi täysin, kun muut koirakot suorittivat luoksetuloja. Lasittunut katse koiriin, eikä minkäänlaista kontaktia...
Kerran katkaissut oman nahka hihnan, lähtiessään yhden agilitaavan wipukan perään..
Eli, Realle ei enään ikinä lukon ja käsisilmukan kohdalla letitettyä nahkahihnaa! :D
Kaiken kukkuraksi Rean uhma, murkku-ikä ja varsinki juoksut sekotti sen pään aivan totaalisesti!




Rean tilanne jahtaamisen suhteen tänäpäivänä:
Lopettanut autojen vaanimisen. Täällä koto Torniossa on 2 tien pätkää, missä tekisi mieli jahdata autoja, mutta jättää silti jahtaamatta.
Kun kuulee takaapäin tulevan auton, näillä kahdella pätkällä, tulee hakemaan kontaktia. Auton ollessa kohdalla, saattaa muutama askeleen verran kiidyttää, hihna ei kuitenkaan kiristy. Jonka jälkeen palaa ottamaan kontaktia.
Se on niin pienessä ajassa kehittynyt aivan hurjasti, ei ole enään korvaton. Tavoitteena vielä on, että se ei näilläkään pätkillä enään välittäisi ollenkaan autoista.

Rea katselemassa agi-kisoja.

Sitten nämä toiset koirat. Paljon on treeniä takana, ja nyt viikonloppuna suunnattiin Rean kanssa katsomaan Torkk:in agility kisoja, ja samalla pietin Realle pienen pisto kokeen. 

Se tarjosi perusasentoa, ihan huikeaa seuraamista, ja yritti se kovasti miellyttää mua nopeilla maahanmenoillaankin.
Se istui nätisti kentänlaidalla, ja aina koiran vilahtaessa ohi, se otti kontaktin ihan itse.
Paitsi kerran... Rea bongasi yhden chihun joka leikki omistajansa kanssa meidän vieressä... Sekin tilanne loppui nopeaan, Rea jätti ihanan chihun rauhaan ja tulikin minun kanssani leikkimään.

Vilnan keinu on talven aikana treenattu kuntoon, ei enään himmailua, epäröintiä, kieltoja, Nyt sillä on keinu imu!

Rea on pari kertaa käynyt paukuttelemassa keinua. Yrittää aina etutassuilla saada sen sieltä korkealta alas, sen mielestä se on ihan superhauskaa paukutella!

Rea 11kk