tiistai 21. huhtikuuta 2015

Huono koiranomistaja(ko)

Se vuoden mittainen hehkutus, että en ikinä ole kipeä, on nyt tullut päätökseen.
Päätin tulla kipeäksi, ja koirien kannaltahan se on  ikävempi juttu. (Riippuu nyt, kauanko meinaa sairastaa.)
Jännitin, varsinkin Rean puolesta, että mitenhän tämä touhunhenki nyt jaksaa vain olla sen aikaa, että tervehtyisin. Minähän en kuumeessa jaksa tehdä mitään!
Tietty pakolliset ulkoilutukset hoidettu ja ruokaa saaneet, siihenpä näiden touhu onkin nyt 3 päivän ajan rajoittuneet.

Eilen illalla iski aivan hirveän huono omatunto siitä, että en ole pystynyt käyttämään noita paria korttelia pitemmällä lenkillä. Siitä, että en ole pystynyt tarjoamaan niille muutakaan aktiviteettiä sen sijaan. Mitä nyt kongeja ja luita jyrsinyt.
Mietin, että onkohan ne nyt aivan onnettomia, tylsistyneitä, masentuneita, ja että kyllähän niiden pitäisi edes päästä kunnolla ulkoilemaan!
Olenko nyt aivan surkea koiranomistaja..


Päätin sitten huonokuntoisena lähteä vaeltelemaan tuonne syrjäiselle aukioille, että pääsisivät vähän irrottelemaan. Tämän reissun jälkeen ei ollut mitenkään voittajafiilis näin fyysisesti, tukko nokka, väsynyt pumppu ja huono olo. 
Mutta sainpahan lievitettyä huonoa omatuntoa, ja oli koiratkin tyytyväisen oloisia.


Jokainen vuorotellen sairastanu tukena, ja hyvin kesti Reaki tämän jakson. 



Tänään päästiin käymään hiukka pitempi lenkki, ja kisuamaan koirapuistoon keskenään. Illasta oli jo tarpeeksi hyvä olo, mennä ottamaan parkkipaikalle pienet tokot! Jee!




Rea ei oo ikinä tehnyt mitään varsinaista oikeaa seuruu pätkää, muutaman askeleen suoria, missä ollaan treenattu jääviä. 
Omaan silmään Rean seuruu on ihan nättiä, välillä se kyllä on ihan kuutamolla ja sitten se yhtäkkiä havahtuu että: hei kato joo, jokos sie oot siellä menossa! 

Videolta huomasin myös, että aina liikkeen pystähtyessä perusasentoon, sillä tippuu kontakti jossain vaiheessa. Joten nyt taidetaan unohtaa seuruu treenit hetkeksi ja treenataan kestävyyttä sivulla olon kontaktiin. 

Liikkeestä jäävät:

Maahanmeno, huippu! 

Liikkeestä seisominen:
Ekalla yritti ennakoida maahan menoa, päätti sitten kuitenki jäädä keikistelemään neljällä jalalla. Äkkiä vapautus, ennenkuin läsähtää maahan! 
Toinen yritys oli treenien lopettamisen arvoinen.

Loppuun oli vajaa minuutin mittainen paikka istuminen Vilnan kanssa.










keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Blogitaukoa..

Täällä taas! Tavoistani poiketen, nyt aion pitää kirjoitus intoni tallessa. Viimeksi kirjottanut kun Rea saapui, ja nyt se penska on jo 11 kk!

Eli kaikki ihanat pentumuistot eivät ole tänne kirjoitettuna ylös. Joten tän blogin voisi taas startata käyntiin sillä, että tiivistetään tän "uuden" tulokkaan ihana pentu aika nyt tähän, videoin ja muutamin sanoin, pennusta tähän päivään.


Rea, ja sen iänkaikkinen sukka fetissi, nukkuki sukat naamalla. 



Ihana pikkupentu aika, kusta paskaa, pureskeltuja laturinjohtoja, listoja, reikä betoniseinässä, tuhottu kenkä, naskali hampaiden jälkiä nilkoissa. Voiko pennulta enempää toivoa <3





Vaikka pennut onki aivan super ällö ihania, on se ihan mukava että neki joskus kasvaa aikuseksi. Me ei alku aikoina oltu ihan samoilla aaltopituuksilla Rean kanssa. Lie uhma, murkkuikä ja juoksut hiillostanut meidän välejä. Rea halusi tehdä vaan omia juttuja, ja oli hiukka vaikea motivoida. Se oli myös niiiiiin erinlainen Vilnaan verrattuna.






Pellossa pentunäyttelyssä oli VSP, ja nyt huhtikuussa käytiin vaasassa junnuissa ERI, JUK4.
Toko juttuja touhuttu enemmän ja vähempi, kehitetään syviälihaksia, tasapainoillaan,  treenataan ihan perus arkikäyttäytymistä, agilityä, temppuja (aikamoinen pärisijä tulossa), leikkiä, paljon leikkiä!





Nykyään Rea onkin aivan mamman tyttö, vaikkei se sitä kehtaa myöntää, tykkää touhuta, helppo motivoida, leluja tapporavistaa murinan kanssa, rakastaa juosta täysiä, osaa ottaa todella RELAX täydessä hälinässä!
Sen kanssa on aivan huippua touhuta, kun on niin erinlainen, entä Vilna. Se on meidän porukan järkevin tyyppi, Ehkä en allekirjoitakkaan tuota viimeistä lausetta. Ha-ha.

Rean kans tullaan kierteleen jonkin verran näyttelyitä. Luustokuvien jälkeen nähdään, näyttävätkö ne vihreää valoa agilitylle.
Tokoa/Rallya reenaillaan mutta, aika näyttää, että mennäänkö ihan kokeisiin saakka.
Kaikinpuolin ihana harrastuskaveri kasvanu tästä, jolla on niin persoonallinen luonne. Osaa naurattaa kotiväkeä tempauksillaan.

Mailman paras Rea <3